 |
| Opiskelija elämää |
Olen koiraperheestä lähtöisin eli koiria on meillä ollut aina. Alkuvuosina vain yksi kerrallaan, mutta nykyisin niitö härää perheen kokoontumissa neljä. Minut on opettanut kävelemään perheen airedalenterrieri Vekku 85-96 ja ensimmäiset koiran koulutuskokeilut on tehty parsoni Tonin 96-10 kanssa. Harrastusmaailmaan tutustuin kun 2004 perheeseen tassutteli kääpiösnautseri Akseli. Haave omasta koirasta toteutui kun keväällä 2006 perheeseen saapui ensimmäinen oma koirani belgi Väinö. Väinö oli ja on edelleen aikamoinen pakkaus ja ei todellakaan se ihanteellinen harrastuskoira kokemattomalle. Sen kanssa tahkottiin, itkettiin, iloittiin ja opittiin. Se tulee aina pitämään isoa paikkaa sydämessäni. Väinö jäi asumaan kotiin kun muutin Helsinkiin 2010 ja kun vihdoin muutin koiran sallivaan kämppään ei isäpuoli enää tahtonutkaan pojasta luopua. Tein kaikkien kannalta varmasti parhaan päätöksen ja Väinö sai jäädä maalle kantamaan halkoja isäpuolelle. Sitten alkoikin seuraavan harrastuskoiran etsintä, joka viimein päättyi Sansan saapumiseen 2012. Sansan kanssa kaikki on ollut hyvin ruusuista verrattuna Väinön kanssa toimimiseen. Suurimpana syynä hermorakenne, mutta varmasti myös omat kehittyneet taidot.
 |
| Muotka-tuntureilla vaeltamassa kesällä 2013 |
Koulun ja koiratouhujen ohella olen elämäntapapartiolainen, jonka saattaa löytää 200km vaellukselta Belgiasta, erätaitokilpailuista tai retkeltä 40 ala-asteikäisen partiolaisen kanssa. Partio on kuulunut elämäni ekaluokalta asti ja tuo edelleen loistavaa vastapainoa elänten täyttämään elämääni. Tosin koiratouhujen ja partion lisäksi ei opiskelijalle juuri jää muuta vapaa-aikaa ja me ollaankin Sansan kanssa aika liikkuvaista sorttia. Jos vapaa-aikaa jää käytän sen kavereihin, lukemiseen tai leffojen katseluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti